Navigation
Saunan historiaa

Vanhimmat suomalaiset saunat juontavat juurensa kymmenen tuhannen vuoden takaa, jääkauden jälkeiseltä ajalta. Alun perin suomalaiset saunat olivat maakuoppia, jotka peitettiin eläimen nahalla. Maakuoppasaunoja ei enää ole Suomessa, mutta niiden nykyaikainen vastine on telttasauna.

Kivikaudella saunat nousivat maankuopista maanpinnalle. Rakentaaksesi saunan maanpinnalle, tarvitsit vain maanpinnan, kolme seinää, yhden puisen oven ja turvekaton muutamalla puurungolla. Saunan sisällä nurkassa oli kiuas ja tukista tehty puinen penkki. Sauna oli yleensä perheen ensimmäinen rakennus.

Kolmannen sukupolven sauna oli savusauna, jossa oli isot kiukaat. Savusauna sai alkunsa rautakauden lopulla ja sen suosio jatkui 1930-luvulle asti. Savusauna poikkesi nykyajan saunasta siten, että siinä käytettiin kivikasoja, jotka kuumenettiin tulen yllä kuudesta kahdeksaan tuntiin ja sitten savu päästettiin ulos ja lämpöä saatiin moneksi tunniksi. Nykyajan saunanystävät vaalivat savusaunaa.

Ensimmäisiä savupiippu-kiukaita käytettiin Länsi-Suomessa ja ne levisivät nopeasti 1700-1800-luvulla kaupunkisaunoihin. Tynnyrin muotoinen, metallipäällysteinen kiuas tuli 1900-luvulla.

Heti toisen maailmansodan jälkeen tulivat pienet sähkö- ja kaasulämmitteiset kiukaat, jotka lämmittivät saunaa puuta säästäen. Tämä uusi keksintö tarkoitti, että saunaa voitiin lämmittää jo puolessa tunnissa. Viidennen sukupolven kiukaat ovat edelleen käytössä monissa Suomen mökeissä ja pihasaunoissa.

Saunoja on käytetty kautta aikojen moneen eri tarkoitukseen Suomessa – uskonnollisissa seremonioissa, kehon puhdistuksessa, sairauksien parantamisessa, rentoutumisessa ja sosiaalisessa elämässä. Lapset syntyivät saunoissa, naiset kävivät siellä puhdistusrituaaleja läpi ennen avioitumista ja vanhukset menivät kuolemaan sinne.

Uskomuksia

Ennen vanhaan oli joitakin uskomuksia siitä missä saunan kuului sijaita ja millaista polttopuuta siellä piti olla. Ensimmäinen saunominen uudessa saunassa vaati vanhojen perinteiden tuntemista ja noudattamista varmistaakseen hyvän saunaelämyksen tulevaisuudessa. Saunaan liittyy myös monia loitsuja ja rituaaleja. Loitsujen voimakkaiden sanojen uskottiin parantavan, ja alunperin niitä käyttivät vain tietäjät ja parantajat.  Saunaloitsut ovat usein Kalevalan kertomuksiin sidottuja. Saunaan liittyviä rituaaleja on erilaisia ja ne liittyvät joko vuoden kiertoon tai ihmisten siirtymäriitteihin. Erilaisia vuodenkiertoon liittyviä rituaaleja ovat esimerkiksi Kevättalven puhdistussauna ja Sadonkorjuun kiitossauna. Luonnollisesti Suomessa sauna kuuluu myös jouluun ja juhannukseen. Juhannussauna on erittäin tehokas lemmennostatusrituaalille.

Saunatonttu

Ihmiset uskoivat jokaisella saunalla olevan oma suojeleva henki, saunatonttu. Saunatonttu kuuluu sukujuuriltaan rakentajahaltijoihin eikä ole maahisille mitään sukua. Kuvauksen mukaan saunatonttu on musta, koska entisaikaan oli vain savusaunoja. Saunatonttu suojelee saunaa ja tuottaa sen omistajille menestystä ja onnea, jos saunassa käyttäydytään hyvin. Saunassa ei kiroilla, meluta tai piereskellä eikä saunassa saa olla humalassa. Liian myöhään saunominen voi myös suututtaa tontun. Saunatonttua tervehditään saunaan tullessa ja voi tontulle sytyttää myös kynttilän tai tuoda vesilasillisen, jotta saunakokemus olisi onnistunut.

Vihtominen

Vihtominen on myös perinteinen hoitomuoto ja kansanparannuskeino. Eri puulajeihin liittyvien hoitavien aineiden ja löylyn yhdistäminen tekevät vihdonnasta terapeuttisen ja voimaannuttavan kokemuksen. Perinteisiä vihtojia on Suomessa tälle hetkellä vain noin viisi.